Stratovarius - Nemesis

Vuoden 2013 kuunnelluin albumini on Stratojen uusin. Viimeisimmän (lähes) alkuperäisjäsenen Timo Tolkin poistuttua yhtyeestä ja Matias Kupiaisen liityttyä kepittäjäksi on bändi saanut selkeästi uutta virtaa. Edellisin hyvä Tolkin aikainen Strato-levy oli Eternity, kun Infinitelläkin alkoi olla jo vähän hakemista. Nämä kaksi uusinta tuotosta, Elysium ja Nemesis osuvat omaan makuhermoon paremmin kuin mikään aikaisempi Strato. En ole Visionsia ja Episodea kovin paljoa kuunnellut, mutta on niilläkin todella hyviä biisejä. Kenties ne kiilaavat vielä Nemesiksen ohi, mutta lähtökohta tälle postaukselle on se, että Nemesis on tällä hetkellä mulle ensimmäinen 9/10-arvosanan saava Stratovarius-levytys. (Olen aika kriittinen näissä omissa päänsisäisissä arvosteluissa, esimerkiksi ysin arvosanan saavuttavia power-levyjä tiedän alle kymmenen)

Radiohitti Unbreakable on radiosoittoon oikein onnistunut valinta helppoudellaan ja tarttuvuudellaan. Suuressa roolissa olevat koskettimet tuovat biisille ja laajemminkin koko levylle paljon raikkautta ja pirteitä melodioita. Amaranthen kanssa tehdyt Euroopan kiertueet ovat kuulemma vaikuttaneet levyn soundiin jonkun verran, ja esimerkiksi Halcyon Daysin puolivälissä kuullaan suoranaista flirttailua tanssimusaan. Kunhan tällaiset mausteet jäävät vähemmistöön, bändin nykyinen suunta miellyttää paljon.



Laulumelodiat ovat kenties se valtti, miksi levystä tykkään niin paljon. Esimerkiksi Dragonsin yltiötarttuva kertsi ja Castles in the Airin massiivinen vastaava saavat palaamaan levyyn uudelleen. Stand My Ground ja Halcyon Days ovat puolestaan tymäkämpää rymistelyä, mitä en muista bändiltä kuulleeni aikaisemmin. Loppupuolen If the Story is Over ja päätösnimikkokappale putsaavat pöydän, ja levy tyydyttää nälän riittävän erityyppisillä kappaleillaan. Balladit ovat onnistuneita, melodiat ovat hyviä ja tarttuvia, sekä tuotantopuoli suhteellisen raikas ja selkeä.



Parin viikon päästä sitten näkemään Stratoja ensimmäistä kertaa livenä. Onneksi nämä pari uusinta levyä ovat olleet näinkin hyviä, jotta bändistä ehdin innostumaan ja nyt sitten olisi klubikeikka tiedossa. Eiköhän siellä loistava meininki tule olemaan!

Keikkakalenteria keväälle 2013 + kesän festaritarjonnan pohdintaa

Nyt näyttäisi ihan hyvältä tämän kevään keikkatarjonta. Viime syksynä en tainnut kuin parilla keikalla käydä, joten hinku on kova.

Viime perjantainen Amaranthen keikka on vielä hyvin muistissa, ja tästä se putki sitten lähtisi. Hyvin soittivat, ei siinä mitään. Kolme vokalistia lavalla toimi. Vanhemmat biisit toimivat paljon paremmin, en ole tuosta uudesta levystä oikein lämmennyt. Mutta pitänee kuunnella lisää. Tuskin silti yltää ekan levyn hyvyyteen.

29.3.  Deathchain & Lost Society Lutakossa

30.3. Helloween, Gamma Ray ja Shadowside Pakkahuoneella

4.4. Moonspell, Swallow the Sun & Omnium Gatherum Lutakossa

27.4. Stratovarius lämppärin kanssa(?) Lutakossa

4.5. Torture Killer, Axegressor, Lost Society & Devoid of Fate Lutakossa

11.5. Anneke van Giersbergen Lutakossa


Helloweenin ja Gamma Rayn yhteiskiertueen pysäkki Tampereella tulee varmasti olemaan kovaa settiä. Kurpitsamiehet olen Saunassa 2010 nähnyt, ja olihan se hyvää settiä. Siihen vielä sitten Gamma Ray kylkeen, niin hieno ilta varmasti tulossa.

Moonspell on suhteellisen kiinnostavaa nähdä, vaikkei mikään ultimaattinen suosikki ole. Pitänee kuunnella vielä muistin virkistykseksi lisää levyjä. Swallow the Sun ja etenkin Omnium Gatherum pistävät varmasti jo jalkaa vipattamaan, että eiköhän tästäkin tule kovaa settiä.

Stratovariusta en ole nähnyt myöskään vielä. Bändi on aika paljon Suomessa keikkaillut, mutta ei ole oikein tähän päivään mennessä noussut omiin power-suosikkeihin, ennen mainiota Nemesis-levyään. Pitää tuosta levystä jotain tekstiä kirjoittaa tässä jossain vaiheessa, on nimittäin sen verran mainio levy.



Sitten on vielä kesän osalta festarimenot auki. Eniten kiinnostaisi Steelfest ja Tuska. Molemmat jos 3 päivää saisi pyörittyä niin näkisi taas yhtä sun toista, mitä ei ole vielä nähnyt.

Tuskassa mm. Bolt Thrower, minkä nähtyään voisi kuolla onnellisena. Lisäksi Testament ja Kreator ihan mielenkiintoisia, vielä näkemättömiä. Soilwork, Nightwish ja Wintersun uusien levyjen kanssa kiinnostavat ilman muuta paljon. Stam1na on aina hyvä, Ihsahn kiinnostaa kun en Emperoria ehtinyt ikinä nähdä. Amaranthe ja Amorphis tulisi varmasti katsottua kanssa. Sitten vielä näitä pienempiä akteja, kuten Torture Killer, De Lirium's Order ja Kuolemanlaakso.

Steelfestissä taas Belphegor ja Blood Red Throne sellasia must-see-juttuja. Lisäksi siellä vielä Mayhem, Tsjuder, Satanic Warmaster, Baptism ja The Crescent sellaisia, mitä en ole nähnyt ennen. Enochian Crescentin tosin näin aikaisemmin, mutta se oli vielä tosiaan eri nimellä. Sitten vielä Sodom ja Destruction menisivät ihan kuriositeettina.

2012 parhaat levyt

Bloggaustauosta pahoittelut. Aiheita on mielessä pyörinyt ja musiikkia luukutetaan edelleen, mutta työt ja videopelaus ovat viime aikoina vieneet aikaa ja resursseja kovalla kädellä. Jos nyt kasaisi viime vuoden parhaista levyistä jonkinnäköistä kommenttilistaa.

Koko lista Rate Your Musicissa suuntaa antavine arvosanoineen.



1. Mgla - With Hearts Toward None (black metal, Poland)

Levy ilmestyi jo helmikuussa, ja odottelin kovasti koko loppuvuoden ajan haastajaa vuoden levyksi. WHTN piti kuitenkin pintansa. Musiikki ei tarjoa omaperäisyyksiä, mutta peruspalikat ovat loistavasti kasassa ja biisit ovat joko hyviä tai erittäin hyviä. Sopivan karhaen kuuloinen äänimaailma sopii tähän loistavasti. Jos yhtyeen musiikki kiinnostaa enemmänkin, kannattaa ehdottomasti tsekata EP:t "Presence", "Mdlosci" sekä "Further Down the Nest". Ovat paikoin vielä parempaa matskua kuin tämä kokopitkä.

Lisää ajatuksia levystä.

2. Wintersun - Time I (symphonic metal, Finland)

Kokonaisuutena täytyy tyytyväinen olla. Hiukan tyyli muuttui edelliestä levystä, muttei se hirveämmin haittaa. Hyviä biisejä kaikki kolme, varsinkin Time ja Sons of Winter and Stars. Odotellaan kakkososaa, jospa se nostaisi koko levyn sinne kymppikastiin, tällaisenaan on "tyytyminen" ysiin.

Lisää ajatuksia levystä.


3. Orden Ogan - To The End (power metal, Germany)

Uusi tuttavuus Saksasta. Vielä toistaiseksi hieman tuntemattomampi bändi paukautti ulos varsin raikasta ja menevää poweria. Biisit ovat suhteellisen pitkiä ja progressiivisia lukuunottamatta muutamia täsmäosumia, kuten videobiisi "The Things We Believe In", joka jää muuten päähän soimaan, toim. huom. Talvinen fiilis levystä jää, täytynee syventyä aikaisempiinkin tuotoksiin, jospa ovat yhtä hyvää settiä.

4. AtomA - Skylight (progressive metal/post-rock, Sweden)

AtomA lähti keksimään pyörää uudelleen ja se kannatti. Tulevaisuudessa ihmiskunta lähtee uuden planeetan valloitukseen, ja Skylight on suhteellisen täydellinen soundtrack tällaisen mielikuvan luomiseen. Päällekäyvää ja hengästyttävää. Loppua kohti hieman seesteytyy, mutta levyn alkupuoli on varsinkin täyttä timanttia.

Lisää ajatuksia levystä.

5. Be'lakor - Of Breath and Bone (melodic death metal, Australia)

Be'lakorin soisi olevan tunnettu kaikille Insomniumista tai Noumenasta pitäville. Samantyyppistä melankolista, semiprogressivista lähestymistapaa Australiasta. Oma suosikkini on tämä heidän uusin levynsä, mukavaa kuunneltavaa näin talviseen & suomalaiseen mielentilaan.

6. Ne Obliviscaris - Portal of I (progressive black/death metal, Australia)

En ole kuunnellut tätä levyä vielä tarpeeksi, jotta sen kaikkia nyansseja osaisin hahmottaa. Mutta sen mitä korvien välissä on tapahtunut muutamalla kuuntelukerralla, kartuttaa Portal of I:lle meriittiä tulla useammillekkin tutuksi. Kunnianhimo on aika laimea sana kuvaamaan millaista musiikkia yhtye tarjoaa, kannattaa kokeilla itse. Pääasiassa nopeatempoinen extreme metal on homman nimi, mutta välillä laitetaan jatsiksi ja viulutkin saavat oman tilansa. Täytyy kuunnella lisää, ja yrittää syventyä myös lyriikoihin.

7. Enslaved - Riitiir (progressive black metal, Norway)

Enslaved on levy levyltä noussut omassa arvostusasteikossa korkeammalle, ja Riitiir on taas yksi merkkipaalu. Tällä hetkellä tämä tuntuisi jopa parhaimmalta Enslavedin levyltä. Black metal-juuret kuuluvat Grutle Kjellsonin rääkyvokaaleissa ja satunnaisissa nopeammissa biiseissä, mutta enimmäkseen mennään seesteisemmän progehevin maisemissa. Arvokkaasti osaa tämä yhtye vanheta.

8. Borknagar - Urd (progressive/melodic black metal, Norway)

Taisi nousta kuin varkain näinkin korkealle. Borknagar on melko lailla samantyylistä musiikkia kuin Enslaved, mutta on jäänyt itselläni hieman paitsioon hieman heikompien viimeaikaisten levyjensä takia. Urd on kuitenkin väkevä näyttö siitä, että kyllä sitä täälläkin osataan, paras yhtyeen levy IMO. Vintersorgin ja Dimmu Borgirista pois potkitun ICS Vortexin vuorottelevat puhtaat vokaalit ovat melkoisen nannaa kuultavaa.

9. High on Fire - De Vermis Mysteriis (stoner/sludge metal, USA)

Stoneriin olen pikkuhiljaa tutustunut viime aikoina, ja High on Fire on sieltä miellyttävimmästä päästä. Ehkä ennen kaikkea nopeutensa ja äänekkyytensä ansiosta. Räkää löytyy kitaroista oikein kunnolla ja volyyminappia tekee mieli ruuvata aina vähän kovemmalle. Pitäisi jotain muutakin tämäntyyppistä stoneria löytää, tuntuvat aika monet muut olevan vähän hitaamman temmon perässä.

10. Anathema - Weather Systems (progressive/alternative rock, UK)

Anathema pukkasi ulos sitten parhaimman levynsä. Itse en ole varsinaisesti mikään Judgementin ja Alternative 4:n fani, vaikka ne ihan hyviä levyjä ovatkin, mutta Weather Systemsiin pääsin kyllä kunnolla sisään. Lee Douglasin kauniille äänelle on annettu enemmän tilaa, ja välillä levy tuntuu hänen ja Vincentin duetolta. Biisit ovat varsin hauraita, puhtaita ja kauniita, esimerkiksi molemmat Untouchablet ja suosikkini The Storm Before the Calm.

11. Kamelot - Silverthorn

Kamelotin neljänneksi paras levy. Minusta se on aika hyvin se. Magiaa mahan täydeltä.

Tarkempi arvio levystä.

12. Between the Buried and Me - The Parallax II: Future Sequence
13. Nachtmystium - Silencing Machine
14. Aborted - Global Flatline
15. Sabaton - Carolus Rex -> tarkempi arvio levystä
16. Stam1na - Nocebo
17. Katatonia - Dead End Kings
18. Blind Stare - The Dividing Line -> tarkempi arvio levystä
19. Pathfinder - The Fifth Element
20. Meshuggah - Koloss

Huomionarvoisia:

21. Dragonforce - The Power Within

Onneksi tajusivat hidastaa vähän tahtia, pari edellistä levyä eivät oikein herättäneet minkäänlaista mielenkiintoa. Sonic Firestormilla on vielä hyviä biisejä, ja TPW:llä niitä onneksi on taas lisää. Levy on tehty selkeästi biisien kannalta, eikä soittokikkailun, vaikka kyllä kitaristit pääsevät näyttämään nopeammissa biiseissä kikkojaan. Suosikit ovat oikeastaan hitaammat biisit Cry Thunder sekä (akustinen) Seasons. Juustoa löytyy, mutta mitä sitten! :)

23. Anaal Nathrakh - Vanitas

Tämä on aika mielenkiintoinen tapaus. Vanitas on bändin helpoiten lähestyttävä julkaisu, ja suosittelen aloittamaan siitä, jos black metal/grind kuulostaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Biiseissä on enemmän tilaa kuin millään aikaisemmalla levyllä, ja tremoloriffit ovat hiukan seesteisempiä ja tarttuvampiakin. Kaoottista misantropiaa on toki tarjolla yllin kyllin, joten hyvä balanssi on tähän löydetty. Paras AN-levy Hell is Emptyn kanssa.

Lista jatkuu tosiaan RYMin puolella 95 albumin mittaansa, linkki postauksen yläpäässä.

Power metal -soittolistaa

Teinpäs aikani kuluksi Spotifyyn parhaimpia power metal -biisejä sisältävän soittolistan. Max. 2 biisiä per artisti, muutenhan tämä olisi paisunut turhan suuriin mittoihin. Pääsevät muutkin bändit näkyviin kuin ne suurimmat suosikit. Joitain feivörittejä ei Spotifyssä ollut, mutta suurimmaksi osaksi sain listan muodostamaan jonkinlaisen käsityksen niistä hyvistä kappaleista. Yksittäisiä osiahan nämä ovat, ja edustavat murto-osaa siitä loistavuudesta, mihin tietty bändi kokonaisuudessaan pystyy.

Power metal playlist




Angra - Angels and Demons
Avantasia - The Scarecrow
Blind Guardian - The Script for my Requiem
Blind Guardian - Mirror Mirror
Dragonforce - Fury of the Storm
Dragonland - Cassiopeia
Dragonland - The Black Mare
Edguy - King of Fools
Elvenking - Your Heroes Are Dead
Elvenking - The Loser
Freedom Call - Flying High
Gamma Ray - Man on a Mission
Gamma Ray - Send Me a Sign
Grave Digger - Excalibur
Hammerfall - Hearts on Fire
Heavenly - The Dark Memories
Heavy Metal Perse - Paha Paavo
Helloween - If I Could Fly
Helloween - March of Time
Iced Earth - Dystopia
Iced Earth - Stand Alone
Iron Savior - The Savior
Kamelot - When the Lights Are Down
Kamelot - Center of the Universe

Kiuas - The Quickening
Kiuas - Warrior Soul
Luca Turilli's Rhapsody - Ascending to Infinity
Machinae Supremacy - Rise of a Digital Nation
Masterplan - Enlighten Me

Nocturnal Rites - Still Alive
Orden Ogan - The Things We Believe In
Pathfinder - March to the Darkest Horizon
Powerwolf - Raise Your Fist, Evangelist
Primal Fear - Rollercoaster
Rage - Black in Mind
Rhapsody - Power of the Dragonflame
Rhapsody of Fire - I  Belong to the Stars
Sabaton - The Carolean's Prayer
Sabaton - Ghost Division
Sonata Arctica - 8th Commandment
Stratovarius - Eagheheart
Stratovarius - Speed of Light
Theocracy - As the World Bleeds
Theocracy - Absolution Day
Thunderstone - Face in the Mirror
Wuthering Heights - The Road Goes Ever On

Pitkiä biisejä?!

Tykkään pitkistä biiseistä. Ovat vähemmistössä raskaamman musiikin puolella, mutta onneksi näitäkin tehdään. Varmasti vaativat ajatusta paljon enemmän kuin kolmen minuutin kappaleet.

Blind Guardian - And Then There Was Silence (14:06)

Uudelleenäänitetty kappale Memores of a Time to Comelta tekee tälle paljon enemmän etua, kun kaikki nyanssit nousevat paremmin esille. A Night At the Operan tuotantopuoli oli suhteellisen kökkö, ja vaikka tämä Troijan sodasta kertova teos on loistava jo alkuperäisenäkin, kohoaa se taivaisiin parempien soundien myötä.

Ei tarvitse kikkailla yksityiskohdilla, jotta biisi voi olla samaan aikaan pitkä ja hyvä. Esimerkki:

Burzum - Det Som En Gang Var (14:21)

Mitä tässä nyt on, kolme riffiä? Ja tuo kaaaaaauuuuuuunis intro. Parhaita black metal-biisejä ikinä ja kauneimpia kappaleita ylipäätään. Tuo mieleen utuisen tunturimaiseman, 10 astetta lämmintä ja kävelet hiljaa eteenpäin vailla kiirettä. Pitäisi siellä Norjassa päästä käymään joskus... Ai niin, ja tuo 9:19, jestas.

Nightwish - The Poet and the Pendulum (13:53)
Nightwish - Ghost Love Score (10:02)
Nightwish - Beauty of the Beast (10:22)

Kolme Nightwishin parasta kappaletta. Song of Myself olisi tähän todennäköisesti lyöttäytynyt seuraksi, jos olisi perinteinen kappale. Rakenteellisesti nämä ovat samanlaisia, säkeistö+kertsi 2x, jonka jälkeen mammuttimainen c-osa, ja siihen sitten kolmas kertsi tai outro päälle. Puhdasta tunnetta, minun puolesta Nightwish saisi jättää Nemot ja Amaranthit levyiltä pois kokonaan.

Meshuggah - I (21:00)

Lyriikoita voi tulkita monella tavalla, mutta itse käsitän tämän minäkuvan tutkimisella. Kipale on helposti Meshuggahin parasta antia, aivan sairaita juttuja tässä.

Darkspace - Dark 2.8 (23:39)

Ambient black metal done right. Tästä on paha laittaa enää eristyneisyyden ja kylmyyden tunnetta paremmin ilmentämään. Kitarat ovat järkyttävän viiltäviä ja syviä, samoin hypnoottinen rumputulitus.

Moonsorrow - Tulimyrsky (29:45)

Tämä kannattaa ehdottomasti kunnella lyriikoiden kanssa. Puolituntinen tarina sankaruuden, petturuuden, koston, kuoleman ja hävityksen muodostamasta kokonaisuudesta. Kappaleessa käytetään muutamaa kertojaosaa, jotka lukee Turkka Mastomäki.

Moonsorrow - Tuleen Ajettu Maa (26:19)

Se helpompi biisi V: Hävitetyltä. Maalailee puoleen väliin asti vuorten kokoisia maisemia, kunnes helvetti päästetään irti.

Näin kaikki päättyy, näen sen nyt
Tämä sivu on viimeinen
Näin kaikki päättyy, tyhjään ja unohdukseen
Ei tänne kukaan palaa

Muita loistavuuksia:

Summoning - Land of the Dead (12:50)
Limbonic Art - Beneath the Burial Surface (13:42)
Opeth - Blackwater Park (12:08)
Agalloch - Fire Above, Ice Below (10:29)
Dream Theater - Endless Sacrifice (11:23)
Bathory - Blood Fire Death (10:30)
Nokturnal Mortum - White Tower (11:48)
Wintersun - Sons of Winter and Stars (13:31)
Cult of Luna - Finland (10:43)
Riverside - Second Life Syndrome (15:40)
Porcupine Tree - Anesthetize (17:43)

Kamelot - Silverthorn

Piti tästä jo bloggailla aikaisemmin. Silverthorn julkaistiin jo viime vuoden puolella, ja kenties suurin jännitysmomentti rakentui Seventh Wonderista tutun Tommy Karevikin sopeutuminen Kamelotin uudeksi ääneksi. Roy Khan on itselle yksi niistä kovimmista power-vokalisteista, joten vähän jännitti miten bändin käy. Lähtökohdat olivat vähän epäsopuiset, kun edelliset Ghost Opera ja Poetry for the Poisoned eivät tarjonneet sitä Kamelot-magiaa, mitä edellisellä teemalevysaagalla oltiin saatu aikaiseksi.

Tässä mielessä Silverthorn on todella iso loikka takaisin kultakantaan. Kappaleet ovat jälleen tarttuvampia ja iskevämpiä, sellaisia, joina minä Kamelotin tunnen. Ensimmäinen sinkkubiisi Sacrimony (Angel of Afterlife), My Confession, Solitaire ja Silverthorn ovat kaikki sellaisia biisejä, joista Kamelot muistetaan jatkossakin. Levyä on äärimmäisen mukava kuunnella alusta loppuun asti.

Silverthorn ei omissa kirjoissani yllä aivan Epican, Karman tai The Black Halon loistavuuteen, mutta neljänneksi parhaaksi K-levyksi kuitenkin. Kenties jatkossa Tommy kuulostaa ja näyttää enemmän itseltään, nyt tuntuu vähän, että hänet stailattiin Khanin mukaan levylle sopivaksi. Mutta kaiken kaikkiaan teemalevy Silverthorn (pitäisi tähän tarinaan tarkemmin tutustua) osoittaa, että Kamelot-magia on palannut!

Haastetta!

Neuloo ja purkautuu heitti minua haasteella. Haasteessa vastataan 11 kysymykseen ja keksitään itse 11 kysymystä seuraaville yhdelletoista haastettavalle.

1. Onko sinulla esikuvia? Miksi?

Ei mulla vanhempien lisäksi oikeastaan. Vanhemmilta on saanut kasvatuksen ja malleja toimia, ja niitä noudattaa vähän sen mukaan, näkeekö itse asiat samalla vai eri tavalla. On mulla ns. idoleita musiikin puolella, mutta se on taas vähän eri juttu.

2. Oletko eläinihminen?

Kyllä joo ) Lapsuuskotiin piti koira saada, ja vieläkin se tuossa vieressä köpöttelee, olen siis vieraisilla nyt. Itselläni on kissa ollut puolitoista vuotta. En kyllä osaa päättää, pidänkö kissoista vai koirista enemmän. Kyllä ne kuin perheenjäseniä ovat.

3. Mikä on palkitsevinta bloggaamisessa?

Saada omia ajatuksia jäsenneltyä. Musta on kivaa pohdiskella aiheita useasta näkökulmasta, ja yleensä kun kirjoitan, näkökulmia ja mielipiteitä muodostuu vasta kirjoitusvaiheessa. Siksi tekstien kirjoitus voi kestää, kun niitä joutuu välillä miettimään. On myös joka kerta mahtavaa lukea kommentteja ja saada keskustelua aikaiseksi. Onhan tätä kautta tutustunut muihin blogeihin ja ihmisiinkin :)

4. Entä haastavinta?

Aiheiden keksiminen ja kirjoittamisen aloittaminen sekä tekstin saaminen itseä miellyttävään muotoon. Tunteista on välillä aika hankala puhua pelkillä sanoilla, musiikki kun on suurimmaksi osaksi tunnetta.

5. Rakastatko työtäsi/opiskelemaasi alaa?

Pientä epävarmuutta oman alavalinnan kanssa on, opiskelen tällä hetkellä viidettä vuotta neljän vuoden koulutuksessa. Epäröin, ovatko tulevat työtehtävät juuri sitä minun ominta osaamista ja kiinnostusta vastaavia, mutta ei sitä etukäteen tiedä.

6. Minkä taidon tahtoisit oppia?

Tekemään hommat ajallaan. Olen aika paha lykkäämään asioita periaatteella, että teen niitä huomenna. Suunnittelen kyllä päässäni etukäteen, mitä teen milloinkin, mutta sitten sitä lipsuu, ja huomaa sättivänsä itseään. Kouluhommat ovat yksi esimerkki, niitä ollaan sitten kaveriporukalla tehty silloin tällöin, kun en osaa itse kotona nitä aloittaa :D liikaa muita virikkeitä.

7. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

Olikohan mulla edes tällaista. Mäkihyppääjä tais kyllä olla yks, sitä tuli pihalla hypittyä minisuksilla hyppyreistä. Seurasin maailmancuppia Ahosen menestysaikana aktiivisesti. Tuntuisi vaan niin epäinhimilliseltä liitää kymmenessä sekunnissa toista sataa metriä rinnettä alas, saati sitten jossain Planican lentomäessä 200+ metriä. Ei paljoa päätä palele.

8. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?

Ensin mietin jotain, että kävisin tulevaisuudessa katsomassa lottonumerot, mutta ehkä sitä haluaisi olla muulla tavalla hyödyksi. Kävisin varmaan väärentämässä ympäristösopimuksen, joka edellyttää vähentämään päästöjä sitä enemmän mitä enemmän kuluttaa resursseja. Tai no, suoraviivaisempi tapa olisi keksiä päästösuodatin, jonka voi liittää mihin vain. Se ei taas toisaalta poista sitä, että luonnonmukaiset alueet vähenevät asutuksen ja teollisuuden tieltä. Ajatukseni jalostuu nyt siihen, että loisin kokonaan toisen planeetan Telluksen lähelle, joka voitaisiin käyttää kokonaan tasaisesti jaettavien resurssien tuottamiseen (ruoka, vesi, energia), joka toisi lisää tilaa Telluksen hyvinvoinnille ja mahdollistaisi elintilan säilymisen maapallon asukeille ainakin joksikin aikaa.

9. Oletko pikkutarkka?

Kyllä mä aina yritän parhaani. Mikäli sitä ei tielle osu esteitä, viilaan lopputulosta kunnolla. Jos kirjoittelen raporttia, enkä jotain detaljia saa kohdilleen, annan turhautumisen jälkeen kauneusvirheet itselleni anteeksi.

10. Mikä on suhteesi musiikkiin?

Voi varmaan arvata, Olen rakastanut musiikkia jo vuosia ja se kuuluu lähes päivittäiseen toimintaan. Musiikkia on niin monenlaista, musiikin voi kokea niin monella eri tavalla, musiikki yhdistää, ja se tuntuu omalta. Tiedonjano on ainakin vielä jatkunut kyltymättömänä.

11. Mistä inspiraatio löytyy?

Tarvitsen melkeinpä jonkinlaista aktivoitumista. Kotoa poistuminen auttaa jo pitkälle. Aamukahvi on aamuisin aika välttämätön. Aikarajat ovat hyvä keino pakottaa inspiroitumaan D


Millainen on pukeutumistyylisi?
Mitä teet ensimmäiseksi saavuttuasi kotiin?
Kolme lempileffaasi?
Kuulutko johonkin järjestöön tai toimikuntaan? Miksi?
Harrastatko mielestäsi tarpeeksi liikuntaa?
Pidätkö asuinpaikkakunnastasi? Ja ylipäätään maasta, jossa asut?
Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä pelkäät?
Pelaatko lauta-, tai videopelejä?
Siivoatko usein?
Missä maissa olet käynyt?


Joillekkin tämä on jo osunut.. näille kuitenkin haastetta laitan. Ja saa muutkin tehdä!

Tales of Revenge
Aivolohkoperunat
Into the Black Light
EARACHE MY EYE
Symbol of Eternity
+ ROCKHOLICC +