Bloggaustauosta pahoittelut. Aiheita on mielessä pyörinyt ja musiikkia luukutetaan edelleen, mutta työt ja videopelaus ovat viime aikoina vieneet aikaa ja resursseja kovalla kädellä. Jos nyt kasaisi viime vuoden parhaista levyistä jonkinnäköistä kommenttilistaa.
Koko lista Rate Your Musicissa suuntaa antavine arvosanoineen.
1.
Mgla - With Hearts Toward None (black metal, Poland)
Levy ilmestyi jo helmikuussa, ja odottelin kovasti koko loppuvuoden ajan haastajaa vuoden levyksi. WHTN piti kuitenkin pintansa. Musiikki ei tarjoa omaperäisyyksiä, mutta peruspalikat ovat loistavasti kasassa ja biisit ovat joko hyviä tai erittäin hyviä. Sopivan karhaen kuuloinen äänimaailma sopii tähän loistavasti. Jos yhtyeen musiikki kiinnostaa enemmänkin, kannattaa ehdottomasti tsekata EP:t "Presence", "Mdlosci" sekä "Further Down the Nest". Ovat paikoin vielä parempaa matskua kuin tämä kokopitkä.
Lisää ajatuksia levystä.
2.
Wintersun - Time I (symphonic metal, Finland)
Kokonaisuutena täytyy tyytyväinen olla. Hiukan tyyli muuttui edelliestä levystä, muttei se hirveämmin haittaa. Hyviä biisejä kaikki kolme, varsinkin Time ja Sons of Winter and Stars. Odotellaan kakkososaa, jospa se nostaisi koko levyn sinne kymppikastiin, tällaisenaan on "tyytyminen" ysiin.
Lisää ajatuksia levystä.
3.
Orden Ogan - To The End (power metal, Germany)
Uusi tuttavuus Saksasta. Vielä toistaiseksi hieman tuntemattomampi bändi paukautti ulos varsin raikasta ja menevää poweria. Biisit ovat suhteellisen pitkiä ja progressiivisia lukuunottamatta muutamia täsmäosumia, kuten videobiisi "The Things We Believe In",
joka jää muuten päähän soimaan, toim. huom. Talvinen fiilis levystä jää, täytynee syventyä aikaisempiinkin tuotoksiin, jospa ovat yhtä hyvää settiä.
4.
AtomA - Skylight (progressive metal/post-rock, Sweden)
AtomA lähti keksimään pyörää uudelleen ja se kannatti. Tulevaisuudessa ihmiskunta lähtee uuden planeetan valloitukseen, ja Skylight on suhteellisen täydellinen soundtrack tällaisen mielikuvan luomiseen. Päällekäyvää ja hengästyttävää. Loppua kohti hieman seesteytyy, mutta levyn alkupuoli on varsinkin täyttä timanttia.
Lisää ajatuksia levystä.
5.
Be'lakor - Of Breath and Bone (melodic death metal, Australia)
Be'lakorin soisi olevan tunnettu kaikille Insomniumista tai Noumenasta pitäville. Samantyyppistä melankolista, semiprogressivista lähestymistapaa Australiasta. Oma suosikkini on tämä heidän uusin levynsä, mukavaa kuunneltavaa näin talviseen & suomalaiseen mielentilaan.
6.
Ne Obliviscaris - Portal of I (progressive black/death metal, Australia)
En ole kuunnellut tätä levyä vielä tarpeeksi, jotta sen kaikkia nyansseja osaisin hahmottaa. Mutta sen mitä korvien välissä on tapahtunut muutamalla kuuntelukerralla, kartuttaa Portal of I:lle meriittiä tulla useammillekkin tutuksi. Kunnianhimo on aika laimea sana kuvaamaan millaista musiikkia yhtye tarjoaa, kannattaa kokeilla itse. Pääasiassa nopeatempoinen extreme metal on homman nimi, mutta välillä laitetaan jatsiksi ja viulutkin saavat oman tilansa. Täytyy kuunnella lisää, ja yrittää syventyä myös lyriikoihin.
7.
Enslaved - Riitiir (progressive black metal, Norway)
Enslaved on levy levyltä noussut omassa arvostusasteikossa korkeammalle, ja Riitiir on taas yksi merkkipaalu. Tällä hetkellä tämä tuntuisi jopa parhaimmalta Enslavedin levyltä. Black metal-juuret kuuluvat Grutle Kjellsonin rääkyvokaaleissa ja satunnaisissa nopeammissa biiseissä, mutta enimmäkseen mennään seesteisemmän progehevin maisemissa. Arvokkaasti osaa tämä yhtye vanheta.
8.
Borknagar - Urd (progressive/melodic black metal, Norway)
Taisi nousta kuin varkain näinkin korkealle. Borknagar on melko lailla samantyylistä musiikkia kuin Enslaved, mutta on jäänyt itselläni hieman paitsioon hieman heikompien viimeaikaisten levyjensä takia. Urd on kuitenkin väkevä näyttö siitä, että kyllä sitä täälläkin osataan, paras yhtyeen levy IMO. Vintersorgin ja Dimmu Borgirista pois potkitun ICS Vortexin vuorottelevat puhtaat vokaalit ovat melkoisen nannaa kuultavaa.
9.
High on Fire - De Vermis Mysteriis (stoner/sludge metal, USA)
Stoneriin olen pikkuhiljaa tutustunut viime aikoina, ja High on Fire on sieltä miellyttävimmästä päästä. Ehkä ennen kaikkea nopeutensa ja äänekkyytensä ansiosta. Räkää löytyy kitaroista oikein kunnolla ja volyyminappia tekee mieli ruuvata aina vähän kovemmalle. Pitäisi jotain muutakin tämäntyyppistä stoneria löytää, tuntuvat aika monet muut olevan vähän hitaamman temmon perässä.
10.
Anathema - Weather Systems (progressive/alternative rock, UK)
Anathema pukkasi ulos sitten parhaimman levynsä. Itse en ole varsinaisesti mikään Judgementin ja Alternative 4:n fani, vaikka ne ihan hyviä levyjä ovatkin, mutta Weather Systemsiin pääsin kyllä kunnolla sisään. Lee Douglasin kauniille äänelle on annettu enemmän tilaa, ja välillä levy tuntuu hänen ja Vincentin duetolta. Biisit ovat varsin hauraita, puhtaita ja kauniita, esimerkiksi molemmat Untouchablet ja suosikkini The Storm Before the Calm.
11. Kamelot - Silverthorn
Kamelotin neljänneksi paras levy. Minusta se on aika hyvin se. Magiaa mahan täydeltä.
Tarkempi arvio levystä.
12. Between the Buried and Me - The Parallax II: Future Sequence
13. Nachtmystium - Silencing Machine
14. Aborted - Global Flatline
15. Sabaton - Carolus Rex ->
tarkempi arvio levystä
16. Stam1na - Nocebo
17. Katatonia - Dead End Kings
18. Blind Stare - The Dividing Line ->
tarkempi arvio levystä
19. Pathfinder - The Fifth Element
20. Meshuggah - Koloss
Huomionarvoisia:
21. Dragonforce - The Power Within
Onneksi tajusivat hidastaa vähän tahtia, pari edellistä levyä eivät oikein herättäneet minkäänlaista mielenkiintoa. Sonic Firestormilla on vielä hyviä biisejä, ja TPW:llä niitä onneksi on taas lisää. Levy on tehty selkeästi biisien kannalta, eikä soittokikkailun, vaikka kyllä kitaristit pääsevät näyttämään nopeammissa biiseissä kikkojaan. Suosikit ovat oikeastaan hitaammat biisit Cry Thunder sekä (akustinen) Seasons. Juustoa löytyy, mutta mitä sitten! :)
23. Anaal Nathrakh - Vanitas
Tämä on aika mielenkiintoinen tapaus. Vanitas on bändin helpoiten lähestyttävä julkaisu, ja suosittelen aloittamaan siitä, jos black metal/grind kuulostaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Biiseissä on enemmän tilaa kuin millään aikaisemmalla levyllä, ja tremoloriffit ovat hiukan seesteisempiä ja tarttuvampiakin. Kaoottista misantropiaa on toki tarjolla yllin kyllin, joten hyvä balanssi on tähän löydetty. Paras AN-levy Hell is Emptyn kanssa.
Lista jatkuu tosiaan RYMin puolella 95 albumin mittaansa, linkki postauksen yläpäässä.